Elipä kauan aikaa sitten perhe joka asui lähellä hautausmaata. Eräänä iltana lasten isä ja äiti oli kutsuttu päivälliselle ja lapset jäivät aivan ensimmäistä kertaa yksin kotiin. ”Älkää avatko kenellekään ovea ja vastatko puhelimeen” Isä sanoi. ”Ei avata ja vastata” Lapset sanoivat yhteen ääneen. Sitten kun vanhemmat lähtivät viettämään iltaa niin lapset alkoivat katsoa telvisiota. Yht äkkiä puhelin soi. (prrrrrr! prrrrr!) ”Se voisi olla mummi tai vaari” Tyttö sanoi ja vastasi puhelimeen. Puhelimesta kuului kumma ääni, ”Veri tippuu kilometrin päässä oveltasi..”. Puhelun loputtua tyttö sulki puhelimen. Molemmat sammuttivat telivision ja istuivat hiljaa sohvalla. Vähän ajan päästä puhelin soi taas. (prrrrrr! prrrrr!) Tällä kertaa sen on pakko olla mummi tai vaari. Molemmat vastasivat puhelimen luurin ja pitivät sitä heidän välissään niin, että molemmat kuulivat äänen. Sieltä kuului: ”Veri tippuu sadan metrin päästä oveltasi…” Molemmat pelästyivät niin pahasti, että laittoivat nopeasti luurin takaisin paikoilleen. Lapset hytisivät pelosta. ”Entä…. jos… se… on kohta ovella” Poika sanoi vapisevin äänin. Voi olla…. en tiedä. Kohta sen näkee.” Tyttö vastasi. Kohta ovelta kuului: KOP KOP KOP! Molemmat säikähtivät hieman, mutta ajattelivat, että sen täytyy olla mummi ja vaari ja menivät avaamaan ovea. Ovella seisoi mustaan kaapuun pukeutunut mies ja sanoi: ” Veri tippuu teidän kallostanne.” Ja kohta kaapupukuinen mies ottaa viikatteensa ja tappaa molemmat. Ensin hän tappaa tytön ja sitten pojan. Molemmat tapettuaan kummajainen lähti ja otti tytön sekä pojan mukaansa maailman pimeämpään hautausmaahan. Hautausmaalle päästyään mustakaapuinen mies kaivoi kaksi kuoppaa vierekkäin. Toiseen hän laittoi tytön ja toiseen pojan ilman arkkua. Lopuksi hän lapioi mullat lasten päälle.

Lasten vanhemmilla meni tosi myöhään päivällisellä. Klo. 23.30 molemmat tulivat kotiin. Kotiin päästyään he ihmettelivät miten talo oli hiljainen, mutta valot päällä. ”Kaiketi lapset olivat unohtaneet sammuttaa valot mennessään nukkumaan.” Lasten äiti sanoi. Kun he menivät katsomaan yläkertaan lasten huoneeseen he kauhistuivat nähdessään ettei siellä ollutkaan ketään. ”IIIK!!” Äiti kiljui ja isä riensi paikalle viivana. ”Mikä hätänä kultaseni?” hän kysyi. ”Katso, lapset eivät ole vuoteessaan eivätkä koko talossa.” Vanhemmat olivat todella huolesta sokeina. ” Lähdetään etsimään kaikkialta. Talon ympäriltä sekä hautausmaan käydään kans läpi. ”Selvä on rakkaani.” Molemmat lähtivät etsimään lapsia. Isä lähti kiertämään hautausmaan ja äiti katsoi talon ympäriltä, että sen lähistöltä. Lopuksi äiti lähti isän perään hautausmaalle. Lopulta hän löysi isän ja kysyi: ”Löysitkö sinä lapsia?” ”En löytänyt, mutta sen sijaan löysin kaksi aika vasta täytettyä hautaa.” ”Kaivetaan ne.” Äiti sanoi. Molemmat hakivat lapiot ja alkoivat kaivaa hautoja. Molemmat säikähtivät kun he olivat kaivaneet haudat ylös. ”Hui!” Äiti säikähti. ”Hehän ovat lapsemme. Kuka ne heidät on tappanut?” Hän kysyi. ”En tiedä, mutta jos saan sen tappajan kiinni niin hänelle käy kalpaten.” Isä tokaisi. Molemmat vanhemmat veivät molemmat lapset kotiin omiin sänkyihin ja peittivät heidät. Äiti itki ja isä oli surullinen. ”He olivat vasta nuoria. Miksi? Ois, miksi heidän piti kuolla näin?” ”En tiedä kultaseni, en yhtään tiedä.” Isä sanoi surullisella äänellä. 40. vuotta myöhemmin lasten vanhemmat kuolivat pahaan tautiin joka saattaa tänä päivänäkin edetä siellä ja tappaa ihmisiä. Lasten kuolemaa ei ole vieläkään selvitetty miksi he kuolivat niin äkillisesti.